maanantai 11. maaliskuuta 2013

Video 10.3.-sessiosta



Elämäni ensimmäinen videoeditointi (iMovie) ja YouTube-postaus. No, liian pitkä tuosta ainakin tuli. Videojalustakiinnityshärpäkeviritteisellä iPhonella kuvattu. Jalusta oli oiva apu, zoomia kaipasin. Mukavaa hommaa niin kuvaaminen kuin editointikin eli harjoittelu jatkuu...

BTW, onhan kaikkien mielestä OK, että näitä meidän pooloiluvideoita ylipäätään laitetaan julkisesti töllättäväksi YouTubeen/Vimeoon tms.? Videonhan näyttää pystyvän määrittäämään myös yksityiseksi, jolloin sen saisi jakamalla vain cogkolalaisten nähtäville – edellyttää tosin katsojalta youtube-tiliä.

13 kommenttia:

  1. Loistoeditti Olli! Iphoonihan toimii jalustan kanssa ilmeisen hienosti. Mun mielestä kaikille avoin video on ok - eikä tuolta hirveästi naamatauluja ehätä bongailemaan.

    Ilmalentoa pitää vielä treenata. Ei tällä vielä Bondin stuntiksi pääse.

    VastaaPoista
  2. Varsinkin tuon teidän törmäyksen suhteen mietin josko sen näyttäminen on osapuolten mielestä OK. Draamaahan sillä kyllä tuli pätkään roimasti. Vaikka olihan sitä toki Mannis-laakissa ja Juhan mailan katkeamisessakin hieman...

    Pitäisikö sopia, että jos nettiin laitetuissa Cogkola-videoissa on kohtia, jotka joku haluaa poistettavan niin on yhteydessä videon postaajaan?

    VastaaPoista
  3. Aivan mahtava, hienoa Olli! Täytyy tosin sanoa, että näin videolta meininki näyttää _melko_ leppoisalta ja koalakarhumaiselta - toisin kuin pelissä, jossa tuntee liikkuvansa kuin rasvattu salama. Lyövänsä aina yhtä hyvin kuin Manninen. Ei siinä, jatkossa lisää vauhtia peliin ja hymyt pois kasvoilta. Keho kehoa vasten!

    Hienoja tilanteita. Odottelin koko ajan näkeväni jonkun niistä muutamasta jallitteluhetkestäni - for no avail T.T"

    Kaikista parasta tuossa videossa oli kuitenkin biisivalinta. Jos kappale edusti edes osittain Ilmosen musamakua, niin meistä tulee vielä parhaat ystävät. Olen Suomen kovin hissimusiikin/Viking Line Amorella -musiikin/odotusmusan ystävä. Kiitos kappaleen, kylmiä väreitä tuli yhtä paljon kuin LOTR 3:n lopputappelussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, näyttäähän se kieltämättä aika leppoisan näköiseltä menolta videolta katsottaessa. Ja tuntuu vauhdikkaalta itse pelatessa. Olisi mielenkiintoista kuvata yksi hieman vauhdikkaampi "näytösottelu" vaikkapa kolmella kameralla; yksi hallin ylätasanteella, yksi kentän laidalla ja yksi pyörässä kiinni. Ja kokeilla editoida siitä hieman toiminnallisempi pätkä.

      Mikäli arvon herra Orpheus tosissaan kutsuu Funkin Fakiirin, Jatsin Jaakko Valtasen ja Päristelijöiden Paroni Billy Cobhamin musiikkia hissimusiikiksi niin alkaa tuntua hieman siltä, että meistä on kovaa vauhtia tulossa parhaat vihamiehet. Samalla puolella en ainakaa suostu enää pelaamaan.

      Poista
    2. Hold you horses! Hissimusiikki on omassa vokabulaarissani ehdottomasti varattu vain parhaista parhaimmalle musiikille. En missään nimessä käytä sitä ikinä ivallisesti. Monet elämäni parhaimmista hetkistä ovat soljuneet kuin loppuillan lämpimät aallot hissimusan tahdissa. Että niin!

      Poista
    3. Annoin juuri äsken SoundHoundin nuuhkia tätä videota, ja kyllä, tulihan se sieltä: Billy Cobham - Final Destination. Sama jäbä, jonka musaa Facebook-logisi tykitti eilen. Pitääpä tutustua tähän artistiin.

      Poista
    4. Muönteiseksi hissimusiikki-termin käyttösi tulkitsinkin.

      Billy Cobham on tuore tuttavuus itsellenikin. Pari viikkoa herran tuotannon aktiivista kuulokekuuntelua töissä aiheutti videon biisivalinnan. Sopii se sitten kyseiseen käyttötarkoitukseen tai ei...

      Poista
  4. Hyvä vilmi! Harmitti kun ei ollut kolaria näkemässä mutta sieltähän se tuli. Musiikin en voi kyllä sanoa aiheuttaneen samanlaisia fiiliksiä kun Sebastianilla :D

    VastaaPoista
  5. Siis Ilmasen, ei Ilmosen. Mahtavia yksittäisiä tilanteita: Mannisen "third eye strike", Jyrkän romutuslyönti, ketjuskosketuskohtaus (!) ja toki dramaattinen Pietilän ja Hälin kolliisio!

    VastaaPoista
  6. Tomi: Hissimusiikki on ns. acquired taste. Suosittelen aloittamaan smooth jazzista ja bossa novasta. Siitä voi sitten liikkua kohti vielä hillitympää mutta vaativampaa hissimusaa. Kovia artisteja joilla aloittaa: Stan Getz, Joao Gilberto, Antonio Carlos Jobim ja Les Baxter, joka tosin edustaa exotica-genreä, mutta kuuluu mielestäni silti oleellisten smooth-muusikoiden kaanoniin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Orpheus: Stan Getzista tuli mieleen Helsingin Sea Jazz -festarit joskus 80-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Getz - tuolloin jo vanha ja sairas mies – heitti nimittäin siellä uskomattoman hienon keikan. Voimat näyttivät olevan jo hiipumassa mutta herran karisma, sielukkuus ja uskomaton saundi olivat kuitenkin vielä tallella...

      Ja nyt kun pahin raivoni on laantunut, verenpaineeni laskenut EU-standardin mukaiseksi ja kasvojeni väri palautunut liki normaaliksi niin kyllä me voidaan omasta puolestani samalla puolella pelata jatkossakin. Ja ehkäpä jopa käydä henkeviä musa-aiheisia keskustelujakin?

      Poista
    2. That's a promise ja jumalauta olen kateellinen tuosta keikasta.

      Poista
  7. Hyvä pätkä! Radio Mafialla oli joskus -97 kilpailu kaameimmasta jonotus/hissimusasta. Nokian vaihde oli silloin ylivoimainen, ja oli kyllä aika kaamea tapaus :-D. Mutta tällainen laid back -tyylinen kipale sopii tuohon oikein mainiosti!

    VastaaPoista