Australialaisia pyöriä

Kuvia ao. linkeissä:
Australia-pyöriä

Brisbane Bicycle Film Festival

Australiassa ollessamme näpsimme kuvia pyöristä lähinnä Brisbanessa ja Sydneyssä. Eniten kuvia kertyi Brisbanen pyöristä, siellä kun vietimme eniten aikaa.

Brisbanessa osallistuimme myös heidän ensimmäisiin Bicycle Film Festivaleihin. Tapahtuma oli varsin aussityylinen, eli tuntui meille järjestelmällisen jäykille suomalaisille ehkä hieman liian löyhästi järkätyltä, myönnettäköön että he olivat ensimmäistä kertaa asialla. En ole ihan varma BFF-tapahtumissa yleensä näytettävästä materiaalista, mutta tuntui hiukan omituiselta maksaa lipun hinta päästäkseen leffateatteriin katsomaan youtubesta tuttuja videoita, jotka huonoista teknisistä ratkaisuista johtuen pätkivät pahasti.

Brisbanessa pääsimme myös katselemaan paikallisen pooloporukan treenailua heidän omalla häkillään. Pyöriä oli monenlaista, Cinellin Mashista markettimaasturiin. Sinkuloita oli ehdottomasti eniten, mutta oli siellä pari fiksiäkin. 

Alla pitkähkö lainaus matkakertomuksesta koskien Brisbane Bicycle Film Festivalia:

"Nyt sovinnolla pidettiin viikonloppu työnetsimisvapaata (välillä tullut hieman gumtreehen kurkattua), kun oltiin ilmoittauduttu Brisbane Bicycle Film Festivaliin. Suomen vastaavat festarit jäivät välistä, kun oltiin silloin lähdössä tänne, joten pakkohan niihin oli osallistua. Aloitettiin päivä Musgrave-puistosta, jossa käydään sunnuntaisin katsomassa pyöräpooloa. Puistossa oli kojuja, joista yhdessä oli kaksi fillaria, joilla polkemalla sai sekoittaa oman pirtelönsä. Mutta pääosassa oli Pentathlon-kilpailu. Ensimmäisenä oli skidauskilpailu, eli spurtin päätteeksi skidattiin, eli tehtiin mahdollisimman pitkä ja tyylikäs lukkojarrutus (synnyttänee asiasta tietämättömillä ”ööööö”-tunteen, pahoittelen), toisena sprintti, kolmantena en nyt muista miksi kutsuttiin, mutta sivustakatsojat muodosti ringin poolokentälle ja kaikki kilpailijat laitettiin ajamaan kehää sen sisällä, välillä pienennettiin kehää ja ne, jotka laskivat jalkansa maahan, joutuivat pois. Seuraava laji oli Trackstanding, jossa piti pysyä paikoillaan pyörän päällä laskematta jalkaa maahan, välillä huudettiin raaja kerrallaan, ettei saanut koskea niillä pyörään. Voittajalla oli lopussa vain peppu penkissä ja yksi jalka polkimella, ennen kuin kilpa oli ohi. Space Invadersissa, eli kentälle laitettiin kilpailijat ajelemaan poolomailojen ja kahden pallon kanssa, kilpailijat pystyivät pudottamaan toisiaan lyömällä pallon vastustajan renkaiden välistä. Ihan jännä kilpa. Sää oli järkyttävän kuuma, joten itselle tuli melko heikko olo ja oli pakko lähteä sisätiloihin. Käveltiin muutama kortteli Archive-pubiin, jossa oli Roller racingia, eli telineissä oli rullien päällä kaksi pyörää liitettynä tietokoneeseen ja kisaajat ottivat osaa viidensadan metrin kiihdytytysajoon. Nautittiin vain yhdet oluet, kun nekin oli niin kalliit, halvin puolenlitran tuoppi oli 9 dollaria, vaikka pubikaan ei ollut kalleimmasta päästä. Ei ihme, ettei käydä paljoa ulkona.

...

Lähdettiin pubista sitten varsinaiseen tapahtumaan Tribal elokuvateatterille, mutta käytiin ensin ostamassa muutama olutta mieheen, sillä teatterissa oli BYO, eli bring your own, joten meillä sai olla omat eväät. Oltiin ilmoitttauduttu kolmesta sessiosta kahteen ensimmäiseen, eli meille oli tiedossa 3 tuntia pyöräilylyhytelokuvia. Osa oli tosi hyviä, yhdessä jopa vähän itkeä tirautettiin. Tarinoita oli mm. Keirin-pyöräilijöistä, pyöränrakentajasta ja aika monessa bmx-pyöräilijöistä, yhdessä oli ghanalaisia, toisessa japanilaisia, jotka ilahduttivat taidoillaan maanjäristysalueella kotinsa menettäneitä lapsia, kolmannessa oli naispuolisia bmx-pyöräilijöitä, jonka jälkeen allekirjoittaneelle tuli hirveä halu opetella temppuilua. Eniten harmistusta herätti, että moni video tökki ja vapaaehtoistyöntekijöihin luottava tapahtuma vaikutti aika amatöörimäiseltä. Mutta se annettakoon anteeksi, kun kyseessä oli Brisbanen ensimmäiset vastaavanlaiset festarit. Välillä ärsytti kyllä, näin suomalaisen ”leffassa ollaan hiljaa” -kalkkisnäkökulman omaavan mielestä, kun vähän enemmän juopuneet huutelivat väliin elintärkeitä kommenttejaan. Teknisten ongelmien takia (skipattiin jopa eräs Royn paljon odottama filkka) päätettiin, että meillä on oikeus kuokkia kolmaskin sessio. Viimeinen pätkä jätettiin kuitenkin välistä ja marssittiin ulos. Tai yritettiin, nimittäin meidän perään huuteli eräs työntekijöistä ja jouduttiin palaamaan takaisin. Omituinen viiksiniekka selitti tosi totisena miten ulos ei saa viedä juomia, se on laitonta (meillä oli viimeisistä oluista vielä kolmasosat jäljellä), annettiin sitten miehen sanoa sanottavansa, juotiin kulauksessa oluet loppuun ja lykättiin tyhjät pullot miehelle. Vähän kyllä kadulle päästyämme pyöriteltiin silmiämme ja muisteltiin niitä kaikkia aikoja, kun ollaan nähty ihmisten juovan julkisesti olutta. Erikoista oli miten hanakasti mies puuttui meidän oluenjuontiin, etenkin kun muistettiin ihmisten juoneen sessioiden välisellä tauolla teatterin edessä oluitaan. Onhan julkinen juominen Suomessakin laitonta, mutta ihmeen tiukalta tuntui, etenkin kun en muista edelliseltäkään reissulta mitään vastaavia ongelmia."