Poolofillarini on 80-luvun italialainen Rossin Infinity -harjoituskilpapyörä, jonka osittain ruostuneen rungon silmämunat tärvelevä ja vatsaoireita-aiheuttava alkuperäinen kasarimaali sekä räikeät tarrat olivat ostohetkellä perin huonokuntoiset. Siksi päätin hiekkapuhalluttaa ja pulverimaalauttaa rungon Blaxarilla, Kokkolassa. Värisävyn valinta ei ihan osunut kohdilleen (piti olla Molteni-oranssi) eli oli oma moka ja Blaxarin työnjäljessäkin oli hieman toivomisen varaa – mutta eipä puhallus&maalaus paljon maksanutkaan. Kuvasin alkuperäiset tarrat, piirsin ne tietokoneella uusiksi ja tulostutin ne muotoonleikattuna. Tämän jälkeen kasasin (iso kiitos Kokkolan Sheldonille avusta) pyörän retrokilpurihenkiseksi käyttöpyöräksi ja annoin sen synttärilahjaksi vaimolleni. No, mm. liian pitkästä vaakaputkesta johtunut epäergonominen ajoasento sekä uusien projektien hankkiminen aiheutti pyörän käytön hiipumisen...
Halusin testata vanhaa 62-senttistä pienempirunkoisempaa poolopyörää joten tämä autotallissa käyttämättömänä roikkunut 58-senttinen sai uuden elämän pooloilukäytössä. Ja ihan hyvin se asiansa tuntuu ajavan – vaikka ei varmasti paras mahdollinen poolopyörä olekaan.
Muodonmuutos poolopyöräksi tapahtui seuraavasti: Vaihteet poistettiin ja kippurasarvien tilalle vaihdettiin Bilteman suora ohjaustanko ja gripit sekä tuplajarrukahva. Penkki napattiin kasari-Peugeotista. Muut osat on alkuperäistä Gipiemme-gruppoa. Pyörä "pikasinkuloitiin" eli autotallista löytyneeseen Maillard Helicomatic -takapakkaan vaihdettiin ketjulinjalle 21-hampainen ratas. Etuhampaita löytyy 42 kpl. Etukiekossa on Etran muovilevystä väsätty suojus.
Kaiken kaikkiaan varsin opettavainen kokemus ensimmäiseksi projektiksi. Suurin jälkiviisaus on: ei välttämättä kannata maalauttaa runkoa vaikka ruma maali hilseilisi ja tarrat repsottaisi – niitä voi ainakin pyörää myydessä kutsua patinaksi. Alkuperäinen maali edustaa (kammottavanakin) jonkinlaista ajankuvaa – ja on alkuperäinen.
Katos vaan, ei näköjään muillakaan ole mennyt Blaxarin kanssa niinkuin strömsössä. Itse maalautin runkokurssilla tekemäni maantie ja 29''-maasturirungot siellä muutama vuosi sitten. Väri piti olla punainen mallia Ferrari, mutta haettaessa järkytys oli suuri, kun ne olivatkin........oransseja. Enpä ole tullut katsoneeksi onko se Ollin toivomaa Moltenia.
VastaaPoistaMuuten kanssa samaa mieltä, ettei välttämättä kannata vanhaa runkoa maalata, kyllä siinä jotain häviää. Tietysti tämäkin tapauskohtainen juttu ja vakavan harkinnan paikka.
ITALIAlaiset filot kolahtaa aina, myös ne jossa camagoolon valmistamat vaijeritoimiset ketjunkiristin systeemit, joita vaihteeksi kutsutaan.
On se hieno pyörä!
VastaaPoistaTäytyy tähän väliin suositella taas sitä soodapuhallusta pyöränrungoille. Ei tarvi suojailla kierteitä tms. 20 eur maksoi viimeisin projekti.
Hyviä maalauspaikkoja ei ilmeisesti ole liiaksi asti - antakaahan ilmi, jos tiedätte. Mun pitäis siskon sinkulaprojekti maalata juurikin Ferrarin punaiseksi.
Niin, kyllä toi pulverimaali on kuitenki kova sana ja vaikka noita sävyongelmia on ollutkin , on sieltä Blaxarilta tullut haluttua väriä ja pulverin hinta/laatu hakkaa automaalit 6-0. Sävymaailmaa rajoittaa pulverissa RAL värikartta mutta siihen voi vetää lakan jolloin saa aika hyvännäköisen pinnan
Poista.
Jos pitää joku tietty sävy saada, paras tulos tulee kun valitsee pulverin RAL -värin mahdollisimman läheltä haluttua sävyä ja maalaa sen päälle oikean pinnan automaalilla. Automaalithan ei kestä autotalli tms. varastointia vaan kolhuja tulee ja pohjamaali paistaa tai pahimmassa tapauksessa paljas metalli (kaikillahan ei kuitenkaa ole teräsrunkoja).
Pulveri pohjana ei tule tätä ongelmaa.