Sunnuntain poolot pelattiin honkkaritoimintateemalla, nimikkeellä Katkeavat kammet, lentävät Pitkäs-Antit.
Pelit rullaavat koko ajan paremmin. Roolitukset pelissä vaihtuvat, joskin itse tulee muhittua maalissa aika paljon. No, ainakin siinä on tullut hyväksi. Rohkeutta lähtä maalista pallon perään vielä tarvitaan, edellyttäen tietyisti, että joku menee maaliin samantien.
Yleiseisti ottaen tulee itse aikapaljon irroiteltua, kun tulen pelaamaan. Toivon ettette laita pahaksenne vaikka hae pelillisiä rajojani selvästi taitojen yläpuolelta, lähikehityksen vyöhykkeeltä. Kahtokaa wikipediasta.
Niinpä sitä tuli vedettyä ukemeita aivan viihteeksi asti. Yllättävästi en ole nyt edes kipeä. Muutama miehekäs ruhje tuli ja oikeassa sääressä on komea vekki.
Kiitos pelistä!
Ukemi-Anttia olikin jo vähän ikävä, mutta odotus palkittiin vuoden tyylimmäimmillä pannulla. Hieno oli meininki!
VastaaPoistaKehitys kehittyy ja äijät pelaamalla. Ei sitä kannata niin tosissaan ottaa tuota pelaamista. Jokainen pelaa välillä yli ja alle omien taitojensa, joten se kuuluu asiaan.
Harmi että en ottanut kameraa. Olis saanyt hyviä settejä!